Lienen Törnävältä karannut tai muuten vain henkisiltä lahjoiltani vähäosaisempi, kun 11-tuntisen Kullervo-treenipäivän jälkeen istun vielä kirjoittamaan blogiin. Takana on päivä naurua, laulua, herkkää ja vähän vähemmän herkkää tulkintaa ja monta muutakin numeroa tunteiden korttipakasta. Vielä viime viikolla olin lähellä hakeutua lähimmän avoimen ikkunan läheisyyteen ja kompastua strategisesti oikeaan suuntaan, kun katsoin tulevien kohtaus- ja musiikkitreenien sekä läpimenojen aikatauluja. Siellä kun ei juurikaan ilmaa ole. Mutta jo eilen, ja viimeistään tänään, tajusin erään tärkeän tosiasian, minkä avulla pääsin pitkien ja raskaiden päivien aiheuttaman epätoivon ylitse.
Nimittäin tämä meidän porukkamme. Tuotantotiimi, joka uurastaa samanlaista päivää kuin minäkin (jotkut varmaan vielä pitempääkin). Joka ikinen on oma persoonansa ja mahtava tyyppi. Kun harjoituksissa hinkataan uudestaan ja uudestaan sellaista kohtausta, missä itse ei ole lavalla, kohtalotoverit istuvat lavan sivussa verhojen takana kikattamassa huonoille jutuille ja näytelmän laulujen sanojen väännöksille kanssani. Tekniikan säätämistä odottaessa naurattavat tilannekomiikka ja sisäpiirivitsit. Olemme viettäneet Kullervon parissa jo niin pitkän hetken, että tietystä ilmeestä tai eleestäkin saattaa hyvin päätellä, mitä kollega ajattelee kun harppaa lavalta takahuonealueelle; mikä häntä repeilyttää tai mikä harmittaa. Kun väsymys ja muut mieltä kalvavat tunteet pulpahtelevat väistämättä välillä pintaan, Kullervo-porukan yhteishenki ei anna niiden kroolata pitkään. Samassa veneessähän tässä ollaan.
Yksi uskomattomimpia ja mieltä kohottavimpia asioita työryhmässämme on yhteispeli lavalla. Se on hioutunut ja ihmiset lukevat toisiaan kuin Anttilan katalogia aamukahvilla. Olemme lavalla roolihenkilöitämme emmekä siviili-itsejämme, mutta itse ainakin koen helpottavana tekijänä näyttämötyöskentelyn rakentamisessa sen, että tunnen vastanäyttelijäni. Lisäksi täytyy vain ihmetellä samaa kuin ohjaajamme Katja Kujalakin – vaikka meistä ei kukaan ole koulutettu näyttelijä tai laulaja, ryhmän ilmaisuvoima on mukaansatempaavaa. Tiedä sitten, tuliko puolueellinen kommentti. Kehottaisin jokaista lukijaa, joka epäilee moista törkeää itsensä jääväämättömyyttä, tulemaan toteamaan itse sen, mitä olemme saaneet kovalla työllä aikaan.
Ei ilman tätä porukkaa tähän pystyisi. Enkä pystyisi juuri nyt tekemään tätä minkään muun porukan kanssa. Uskon, että se, miten hauskaa meillä yhdessä on, näkyy myös lopputuloksessa, valmiissa Kullervo-musikaalissa.
/Jenni
