Lunssasta, lapsen vahtimisesta ja vähän Väinämöisestäkin

Nenä vuotaa kuin Niagaran putous ja kurkkuun tuntuu asettuneen hengittämistä vihaava pieni mutta kokorasismista vihainen ampiainen. Kaikesta muustakin yhtä kauniista päätellen on vihdoin sinun vuorosi sairastaa iänikuinen syysflunssa. Mutta musikaalituotanto toimii kuin taaperoikäinen lapsi; sitä ei voi laittaa hyllylle, kun sen perään katsominen ei juuri nyt huvittaisi. Kullervo on vastikään oppinut kävelemään, eli kaikki ilmansuunnat kiinnostaisivat kovasti ja katsoitpa tai et, se etenee. Joka tapauksessa sitä täytyy vahtia joka päivä. Tullessaan kriittiseen ikään ei olisi lainkaan tavatonta, että se valvottaisi välillä yötä myötenkin. Sen ulottuvilta täytyy kerätä sakset, korvaamattoman kalliit Josefiina-tädin kristalliastiastot sekä sängynkulmat (terveisin eräs, jonka naamaan on viimeksi mainittu jättänyt arven muistoksi riehakkaista leikeistä).

Onneksi Kullervolla on monta kaitsijaa. Tuotantotiimiimme kuuluvat aktiivisesti kaikki vuosikurssimme jäsenet ja taustalla seisovat prosessia valvomassa hyväntahtoisesti myhäillen ohjaavat opettajat sekä muut hiljaiset, mutta viisaat yhtiömiehet. Siinä, missä Kullervo-taaperon ehtiväisten rähmänäppien vaikutuspiiristä kannattaa poistaa pistorasioiden lähelle lojumaan jätetyt ruokailuvälinetelineet, on tuottajan huolehdittava vastuualueestaan. Tokihan voit soittaa hätääntyneenä muille skenografiaryhmäläisille, että unohdit lähettää näyttelijöiden kasvokuvat maskeeraajalle tai ottaa ensi-iltaan mukaan luutun, jolla kuivataan näyttämö väliajalla. Mutta se on sitten paras tehdä hyvissä ajoin jotta joku ehtii hätiin ennen katastrofin tapahtumista.

Kullervo-musikaali on sen verran herttainen ja suloinen lapsi (vaikka itse sanonkin, ja puhunen muidenkin työryhmäläisten puolesta), että sen vahtiminen vuorollaan ei vie ketään Törnävällä toimivan sairaalan erikoisosaston piiriin. Onhan meitä vanhempia kuitenkin parikymmentä kappaletta. Suuri musikaali ei rakennu yhden miehen tai naisen voimanponnistuksena. Pitää vain osata arvioida omat voimavaransa ja hätyyttää ajoissa lapsenvahti paikalle.

Tänään on sellainen päivä, kun Kullervon vahtiminen ei minulta ihan täysipainoisesti onnistu. Joutunen siis tekemään hätyyttelyn, jonka kohteeksi valikoituu todennäköisesti vastaava tuottaja.

Ai niin, arvasin että teitä jäi häiritsemään, että miten niin näyttämö pitää kuivata väliajalla. Vesielementti kuuluu Kalevalaan kuin parta Väinämöiselle, mutta se, miten me moisen toteutamme, selviää kun suunnaksi ottaa marraskuussa Kullervon esityksen.

/Jenni