Valokuvauskilpailu 13-18-vuotiaille!

Hei juuri sinä siellä! Osallistu "Nykypäivän Kullervo" valokuvauskilpailuun!

Kilpailussa haetaan nuorten omaa näkemystä nykyajan Kullervosta ja se on suunnattu Seinäjoen ja lähiseutujen 13-18-vuotiaille nuorille. Kilpailuaikaa 11.10 saakka joten toimi heti!

Parhaat kuvat palkitaan ja julkaistaan Kullervo-musikaalin yhteydessä järjestettävässä valokuvanäyttelyssä Rytmikorjaamolla. Tätä ei siis kannata missata!

Lisätiedot: Klikkaa Musikaalin nettisivuille!

Kullervo kaipaa muuten lisää FB-frendejä! Lisää rohkeasti kaveriksi ja ehdota Kullervoiselle kavereita, ettei se oo ihan nolo, jolla on liian vähän fesekamuja. :D

toivoopi Anni 

Vainoharhaisuuden hetket

Kun Kullervon ensi-iltaan on kuukausi ja 4 päivää, täpinää työryhmän keskuudessa voisi mitata Richterin asteikolla. Työryhmän keskinäinen tsemppi ja ohjaavien opettajien hienovarainen mutta päättäväinen painostus ovat tehneet tehtävänsä ja ainakin itselläni on ongelmia saada Kullervoa edes nukkumisen ajaksi pois päänupista.

Yllätän itseni yhä uudelleen pohtimasta vuorosanojani kahvipöydässä, katseeni harhaillessa päämäärättömästi ikkunasta kaukaisuuteen. Nopeusrajoituksen unohtaa katsoa liikennemerkistä, kun silmät tarkkailevat tienvieren suosittua leirintäaluetta; kannattaisiko tuonne viedä Kullervon juliste? Juuri äsken työnsin kylmästi avopuoliskoni syrjään, koska Kullervon blogiin kirjoittaminen on kesken enkä kerkeä juuri nyt kiehnäämään söpösti. Ja niin edelleen.

Vapaapäivänäkin on vaikea irrottautua Kullervon maailmasta. Koulukavereiden kesken on todettu, että rennoksi heittäytyminen on vaikeaa, kun vähän väliä mieleen hiipii pelko: pitikö mun sittenkin olla tänään jossakin? Palaveeraamassa Kalervon puseron nappien väristä tai väliajan täsmällisestä kestosta? Olenko unohtanut tehdä jotain elintärkeää, ja nyt koko tuotanto tulee onnistumaan yhtä hyvin kuin muodostelmakelluntakisat krokotiilialtaassa?

Me, Kullervon ydintyöryhmä, opiskelemme kaikki kulttuurituotantoa. Emme siis ole vielä pesunkestäviä ammattilaisia, joten tällainen täpinöinti kuulunee asiaan. Muun muassa tämän projektin kautta, ja vielä tulevaisuudessakin, opimme säätelemään resurssejamme. Tässä oppii projektinhallinnan lisäksi asioita itsestään. Ja vaikka sitä välillä päästää pienen paniikin livahtamaan tajuntaansa keskellä Kullervon kiivainta tuottamista, loppujen lopuksi tiedämme kuitenkin kaikki, ettei Kullervo voi epäonnistua. ”Hyvä siitä tulee!”, sanoo roolihenkilönikin.

Musikaalimme näyttää kieltämättä hyvältä. Kohtausharjoitukset ja musiikkitreenit ovat täydessä vauhdissa ja olen ylpeä siitä, mitä olemme jo saaneet kurinalaisella työllä ja luovalla asenteella aikaan. Kun tarina on valmis yleisölle esitettäväksi, olen varma, että se vie katsojan mennessään ennen kuin katsoja ehtii sanoa ”Kullervo, Kalervon poika”.

Tässä muutamia kuvia lauluharjoituksistamme menneeltä viikolta!

Jesper ja Wellu ylemmän keskiäänen kiemuroissa

 Ylä-äänen plikat Anni ja Marianne

Bonuksena vielä kirjoittajan fact files...

Nimi: Jenni

Lempinimi: Jenska

Ikä: 23

Pituus: 174 cm?

Kuka olen lyhyesti: Kainuusta karannut kulttuurituotannon opiskelija

Kuka en ole: Katmandulainen autonkorjaaja

Horoskooppi: Krapu(la)

Rooli tuotannossa: Skenografiaryhmä

Rooli esityksessä: Untamolan emäntä

Tärkeimmät tavarani: Tietokone, läppäri, kännykkä, mp3-soitin, auto (jos laskettaneen tavaraksi... jos ei, niin auton avaimet)

Lempiväri: Musta

Motto: "Mitäpä se hyvejää..."

Lempipaikat: Meren ranta, Oulu, koti, sänky

Lempibiisi tällä hetkellä: Urban Symphony: Skorpion

Paheet: Ylistressaus, liiallinen suklaan pupellus (toivottavasti roolivaatteet mahtuu vielä päälle marraskuussa)

Harrastukset: Lukeminen, kirjoittelu, kutominen (uudenrapea tuttavuus), tv-sarjojen boksien haaliminen ja musiikki

Tykkään: Naurukohtauksista, listojen tekemisestä, tilannekomiikasta, merestä, Kaari Utrion kirjoista, pinaattikeitosta, Turmion Kätilöistä ja monesta muusta

En tykkää: Omahyväisyydestä ja kaalilaatikosta

Lempilainaus teoksesta: ”Kunhan johonkin panet!”

Lempihahmo Lostissa: John Locke

Vaikeinta näyttelemisessä on: Itsensä asettaminen alttiiksi arvostelulle, tunteiden repiminen sisältä näyttämölle kaikkien tarkasteltavaksi

Mille nauroin viimeksi? Meksikolaiselle telenovelalle

Tuu moikkaa meitä Torikeskukselle + Kullervon ystävät osa 1

Huomio Attention! Huomenna klo 12-15

Kullervon nimipäivän kunniaksi Kullervo-musikaalin street-team liikeellä Seinäjoen Torikeskuksen etupihalla (säävarauksella). Tule moikkaamaan, hakemaan yyberhienoja Kullervo-pinssejä ja ennen kaikkea ostamaan alehintaisia lippuja, jotka tarjolla alehintaan VAIN huomenna! Siellä nähdään! (;

(Kuvassa Kullervo ja Ainikki. Kuvan on ottanut Laura Jaakkola)











Viime postauksessa lupasin faktoja tekijöistä tiskiin, tässä olisi ensimmäinen sellainen. Jatkoa luvassa pian!

Kullervon Ystävät Part 1 

Nimi: Anni

Lempinimi: pinkkis

Ikä: 23 vee

Pituus: 176,5 cm

Kuka olen lyhyesti: Neonväreihin sonnustautunut hujoppi, pohjalaistunut pk-seutulainen

Kuka en ole: lyhyt matikkanero

Horoskooppi: veskari

Rooli tuotannossa: Markkinointiteam

Rooli esityksessä: Ilmarisen emäntä

Mottoni: "Onneks oli voipaperi alla!" 

Tärkeimmät tavarani: MacBook ja limapantteri (sellainen limainen pantterin muotoinen jojo, tiedätteks? Kaikilla koleimmilla oli sellanen ala-asteella!)

Lempiväri: pinkki

Lempipaikat: Berliini, Still Standing, internet

Lempibiisi tällä hetkellä: Stepa - Kaikki hyvin

Lempiruoka: pastat, feta, toast skagen, kiinalainen, hyvin tehdyt kotiruuat

Paheet: sipsit ja liika dataus :(

Harrastukset: laulu, novellien kirjoittaminen, kivojen ihmisten kanssa hengailu, teatterissa käynti, musiikin kuuntelu, reissaaminen ympäri Suomea, blogit

Tykkään: hienot Niken kengät, kiltit ihmiset, ikkunalaudalla istuminen, absurdi huumori, räppi, festarit, kahvi, sosiaalipsykologia, Kaurismäen elokuvat, stemmalaulu, avokadot

En tykkää: yöbussit, ennakkoluuloisuus, pelottavat elokuvat

Lempilainaus teoksesta: ”Kyllä minä tuon meille otan, otan orjaksi!”

Minusta tulee isona: kulttuurituottaja tai novellikirjailija

Vaikeinta näyttelemisessä on: juokseminen ja laulaminen samanaikaisesti

Mille nauroin viimeksi? Harjoituksissa tänään yhdelle kohtaukselle, koska siinä nauretaan niin paljon, että se tarttui!

Terkkuja tän blogin lukijoille: Kaverimme Kullervo Musikaali liittyi Feseen, lisätkää frendiks ni ootte niin ines skenes! Kullervo Musikaali fesekaveriksi!

terkuin,

Anni

ps. Mitäs tykkäätte uudesta ulkoasusta? 

Flaijerii, flyerii, flaikkuu, lentolehtistä ja pakkomielteistä saksimista.

Morjensta pöpelikköön ja eikö olekin hieno?!

Tässä tänään painosta haettu yyberhieno flaijerimme sähköisessä muodossa ja luonnollisessa koossa. Itse olen aivan rakastunut tuohon layouttiin eli leiskaan; logo on vaikuttava ja huomiotaherättävä, värit raikkaita sekä kokonaisuus sopivan säväyttävä! Graafisen ilmeemmehän on loihtinut Heidi Pirttijärvi, suuri kumarrus ja aplodit hänelle! Julisteen look on muuten aika pitkälti samanlainen, hieman eri asettelulla. Näitä voi bongailla pian etenkin Seinäjoen katukuvasta!

Mulla on tällä hetkellä näitä lentolehtisiä tässä keittiön pöydällä sellaset vajaa tuhat kappaletta, jotka ovat siis vielä valkoisten reunojen leikkaamista vaille valmiita levitykseen. Voin kertoa, että tohon askarteluun jää TODELLA PAHASTI koukkuun. Aluksi ajattelin, että leikkaan ihan vaan muutaman läpällä ja omaksi ilokseni. No, löysin itseni nälkäsenä, rankan kohtaustreenipäivän jäljiltä leikkelemässä noita tuntitolkulla. Tunnen itteni ehkä vähän ikiliikkujaksi. Mutta mielettömän terapeuttista hommaa - aivot saa ihanasti heitettyä narikkaan kun tosta lähtee vieläpä niin kiva saundi -  terävät Fiskarsit (tämä ei ole nyt sitä tuotesijoittelua) osumassa sulavasti hyvälaatuisen sileän printtipaperin pintaan, ai että!

Tätä tekstiäkin kirjoittaessa katselen koko ajan himokkaasti tuota pinoa ja saksia. Tuskin pystyisin lopettamaan askartelua, vaikka hyvät Nike-merkkiset (tämäkään ei ole sitä tuotesijoittelua..) lenkkarit omistava pitkä ja komea poika tulisi hakemaan mut pinkillä Ferrarilla Berliinin lomalle. (No ok, voisin harkita. Tai sitten vaan ottaisin noi paperit ja sakset mukaan :D) Oon melko varma, että mun ensi yön unessa tulee olemaan nuo karjuvat päät ja soundtrackina unelle toimii tietenkin tänään treenatun sotakohtauksen biisi:

"Sota Untamon tulee, Kalervoja leikkoimaan." 

Nyt mun täytyy ehkä piilottaa itseltäni tuo flyer-pino ja hankkia itselleni ensin ruokaa ja sitten jotain normaalien ihmisten perjantaitekemistä. :D

terveisin,
Anni a.k.a Lienen-askertelufriikki-minäkin-kun-saan-sakset-käteheni

P.S Tulossa tässä blogissa:
1. Blogin kirjoittajien Fact Files - Keitä me oikein olemme?
2. Tunnelmia harjoituksista - Miten syntyy Kullervo?

"Mä en usko sua!"

Jos Kullervo-musikaalin ohjaussuunnitelmaa pitäisi kuvata yhdellä sanalla, olisi se ehdottomasti "aitous". Tunteita ei näytellä vaan ne on tunnettava aidosti, ja tekojen ja liikkeiden taustalla on oltava uskottavat syyt. Kuulostaa yksinkertaiselta ja hyvin järkeenkävyältä ohjeelta, kun tarkemmin ajattelee, mutta toteutus onkin sitten toinen juttu. Sielua riipivien tunteiden kutsuminen käskystä ei ole helppoa ja vaatii näyttelijältä paljon.

Kullervon tarina on tunteikas ja voimakas, ja tunnekirjo on laaja riemusta ja rakkaudesta epätoivoon ja raivoon. Itse seurailen ohjaajan assistenttina tunteiden tuoksinaa vain sivusta, joten voin vain kuvitella kuinka vaikeaa on löytää itsestään päivästä toiseen joko palavaa raivoa tai intohimoa vastanäyttelijää kohtaan. Ei voi kuin ihailla luokkakavereiden eläytymis- ja heittäytymiskykyä!

Kumpaakohan on vaikeampi löytää itsestään, vihaa vai rakkautta? Runomittainen teksti ainakin herättänee tehokkaasti ahdistuksen ja epätoivon tunteita, luulen ma.

Kalevalamitan välillä väkinäisestäkin vääntämisestä huolimatta harjoitukset ovat minun mielestäni edenneet oikein hyvin - puolentoista kuukauden päässä häämöttävä ensi-ilta ei ainakaan vielä tässä vaiheessa huoleta yhtään. Hyvä siitä tulee!

"Okei, tuon mä uskon, tuossa reaktiossa oli jotain todella aitoa!"

Thea

Lunssasta, lapsen vahtimisesta ja vähän Väinämöisestäkin

Nenä vuotaa kuin Niagaran putous ja kurkkuun tuntuu asettuneen hengittämistä vihaava pieni mutta kokorasismista vihainen ampiainen. Kaikesta muustakin yhtä kauniista päätellen on vihdoin sinun vuorosi sairastaa iänikuinen syysflunssa. Mutta musikaalituotanto toimii kuin taaperoikäinen lapsi; sitä ei voi laittaa hyllylle, kun sen perään katsominen ei juuri nyt huvittaisi. Kullervo on vastikään oppinut kävelemään, eli kaikki ilmansuunnat kiinnostaisivat kovasti ja katsoitpa tai et, se etenee. Joka tapauksessa sitä täytyy vahtia joka päivä. Tullessaan kriittiseen ikään ei olisi lainkaan tavatonta, että se valvottaisi välillä yötä myötenkin. Sen ulottuvilta täytyy kerätä sakset, korvaamattoman kalliit Josefiina-tädin kristalliastiastot sekä sängynkulmat (terveisin eräs, jonka naamaan on viimeksi mainittu jättänyt arven muistoksi riehakkaista leikeistä).

Onneksi Kullervolla on monta kaitsijaa. Tuotantotiimiimme kuuluvat aktiivisesti kaikki vuosikurssimme jäsenet ja taustalla seisovat prosessia valvomassa hyväntahtoisesti myhäillen ohjaavat opettajat sekä muut hiljaiset, mutta viisaat yhtiömiehet. Siinä, missä Kullervo-taaperon ehtiväisten rähmänäppien vaikutuspiiristä kannattaa poistaa pistorasioiden lähelle lojumaan jätetyt ruokailuvälinetelineet, on tuottajan huolehdittava vastuualueestaan. Tokihan voit soittaa hätääntyneenä muille skenografiaryhmäläisille, että unohdit lähettää näyttelijöiden kasvokuvat maskeeraajalle tai ottaa ensi-iltaan mukaan luutun, jolla kuivataan näyttämö väliajalla. Mutta se on sitten paras tehdä hyvissä ajoin jotta joku ehtii hätiin ennen katastrofin tapahtumista.

Kullervo-musikaali on sen verran herttainen ja suloinen lapsi (vaikka itse sanonkin, ja puhunen muidenkin työryhmäläisten puolesta), että sen vahtiminen vuorollaan ei vie ketään Törnävällä toimivan sairaalan erikoisosaston piiriin. Onhan meitä vanhempia kuitenkin parikymmentä kappaletta. Suuri musikaali ei rakennu yhden miehen tai naisen voimanponnistuksena. Pitää vain osata arvioida omat voimavaransa ja hätyyttää ajoissa lapsenvahti paikalle.

Tänään on sellainen päivä, kun Kullervon vahtiminen ei minulta ihan täysipainoisesti onnistu. Joutunen siis tekemään hätyyttelyn, jonka kohteeksi valikoituu todennäköisesti vastaava tuottaja.

Ai niin, arvasin että teitä jäi häiritsemään, että miten niin näyttämö pitää kuivata väliajalla. Vesielementti kuuluu Kalevalaan kuin parta Väinämöiselle, mutta se, miten me moisen toteutamme, selviää kun suunnaksi ottaa marraskuussa Kullervon esityksen.

/Jenni

Ensimmäistä viedään!

Moikkamoi !

Tervetuloa lukemaan Kullervo-musikaalin Making Of-blogin ensimmäistä postausta. Juhlallista! Tässä ensi alkuun vähän faktaa tiskiin itse esityksestä:

Kullervo saa ensi-iltansa 1.11.2010 Seinäjoen Rytmikorjaamolla.

Esityksiä on seuraavina päivinä:
Ma 1.11.2010
Ke  3.11.
Pe  5.11.
La  6.11.
Ma 8.11.
Ti   9.11.
Ke  10.11.


Tsekkaa lisätiedot: http://www.kullervomusikaali.net/

Ja lippuja täältä: 


http://www.lippupalvelu.fi

http://provinssirock.fi/nettikauppa/

Käsikirjoitus:       Seppo Parkkinen
Sävellys:                Sakari Kukko
Ohjaus:                  Katja Kujala
Musiikin sovitus: Lasse Asu
Tuotanto:              Seinäjoen ammattikorkeakoulun kulttuurituotannon 3. vuosikurssi

Jahka pääsemme vauhtiin, tämä blogi tulee sisältämään kurkkauksia kulissien taakse, näyttelijöiden ja tuottajien fiiliksiä tuotannon eri vaiheissa, syväluotaavaa roolianalyysia,  haastatteluja, kuva- ja videomatskua harjoituksista sekä paaaaljon muuta! 

Mitä sinä haluat nähdä tässä blogissa? 
Jätä kommenttiboxiin toiveita, ruusuja & risuja! 

ps. Ensi-iltaan tänään: 52 päivää ! Jee! Iik! Uijjui! 

<3:lla Anni Pa