Tyhjää. Ei ketään enää.

Niinhän se on, että kaikki hyvä loppuu aikanaan. Tätä yleispätevää elämäviisautta noudatellen on Kullervonkin esityskausi tullut tiensä päähän. Käteen jäi paljon: antoisa oppimiskokemus teatterin tuottamisesta, esiintymisen elämyksiä upeille yleisöille, kaiken kaikkiaan onnistumisen ja välillä turhautumisenkin opettavaisia hetkiä sekä läjäpäin työryhmää vielä pitkään yhdistäviä kokemuksia ja vitsejä. Opimme varautumaan siihen, mitä tehdään, jos kivinen leipä mäjähtää Kullervon raivoisasta kädestä lavalle tuhannen säpäleiksi kesken kohtauksen. Nyt tiedämme, mitä tapahtuu, kun näyttelijän mikki päättää soundcheckistä ja kaikesta tarkistelusta huolimatta nykäistä itsensä mykäksi koko ensimmäisen puoliajan ajaksi. Pokka on lavalla pitänyt, vaikka efektitorvi soi tavanomaisen kahden sekunnin sijasta yli 10 sekuntia ja vaikka Untamolta sotasaaliiksi saatu puukko on lohjennut vahingossa useaan palaseen permannolle läjähtäessään. Bottom line: ole niinkuin sen olisi pitänytkin mennä näin.

Haikeus siitä, että emme enää koskaan nouse samalla kokoonpanolla estradille kertomaan Kullervon tarinaa, ei ole saavuttanut minua vielä. Päällimmäisenä ajatuksena tällä hetkellä on se, miten iloinen ja helpottunut olen siitä, että kaikki meni hyvin. Yleisö antoi hyvää palautetta (myös muut kuin näyttelijöiden äidit ja isit), moni kävi kokemassa Kullervon useaankin otteeseen.

Kullervon koko työryhmä kiittää kaikkia, joilla on ollut sormensa tai varpaansa pelissä tässä projektissa. Kiitos blogin seuraajille. Työryhmän työ ei ole vielä loppunut, taustatyö ja jälkiraportointi jatkunee vielä pitkään. Musikaalin kuolemattomat repliikit kaikunevat päidemme sisällä vieläkin pidempään. Kullervon tulemme muistamaan koko loppuelämämme!

Lohdutuspalkinnoksi blogin luonnollisesta poismenosta vielä muutama kuva tien varrelta!

 Beauty Avenuen maskeeraajat työssään

 Kohta on valmista.

Kävimme viemässä Kullervon sanomaa myös Rytmikorjaamon ulkopuolelle pienempimuotoisten koulukeikkoja muodossa. Tässä ollaan Kurikassa ja roudauksen parissa...

Koulukeikkojemme miksaaja Petteri vastaan vaikea liitäntä...

Terveisin Jenni, ent. Untsin eukko

Viimeistä viedään!

Tänään vihoviimeinen mahdollisuus kokea tunnerikas, koskettava ja visuaalinen Kullervo-musikaali. Älä missaa!

Rytmikorjaamolla tänään klo 19 alkaen. Ovella vielä lippuja myynnissä jonkin verran. Näe viimeisen esityksen taika, tule kanssamme heittämään hyvästit Kullervolle. 

No, nyt se haikeus sitten iski ihan tosissaan.. Mutta nyt siihen on lupakin, aika on lentänyt ja tähän ollaan tultu, että viimeisen kerran Rytmikorjaamo kajahtaa Kullervon tahtiin. Tänään koko porukan energiat ja lavasäteily ovat varmasti katossa!  


... mutta vielä ehtii!


Nähdään siis viiden tunnin päästä Rytmiksellä ! 




haikein terkuin,
Anni a.k.a Ilmarisen emäntä, joka leipoo viimeisen kerran kivisen leivän

Tunnelmakuvia, fiiliksiä ja ripaus haikeutta

Tässä kuvia esityksestä, kuvaajana toimi hovikuvaajamme Laura Jaakkola.

Ensi-ilta meni hienosti ja sisälsi paljon..

jännitystä, äänenavausta, tsemppirinkiä, soundcheckiä, eläytymistä, latautumista, hyvää energiaa, onnenpotkuja, lämmittelyä, pelkoa, myötäelämistä, vaikeuksien voittamista, vaatteiden silittämistä, onnen kyyneleitä, mikroruokaa, hyvää ja huonoa läppää, vähän kuohuvaa, meikkipuuteria, ripsiväriä, poskipunaa, vesipulloja, liikuttavia puheita, ruusuja, kehuja, ihoteippiä, levinnyttä ripsiväriä, yhteenkuuluvuutta, hymyä, naurua, tyytyväisiä katsojia, onnistumisen iloa, aplodeja, lisää aplodeja, hyräilyä ja halauksia.

Kolme esitystä jo takana, ja joka kerta on mukavaa polkaista kohti Rytmikorjaamoa, pukea roolivaatteet päälle, maalata naamaan pakkelikerros, teipata poskimikki paikalleen ja astua lavalle välittämään Kullervon voimakasta ja koskettavaa tarinaa. 

On hienoa tuntea esiintymisen iloa, kuulla kuinka moniääniset ja haastavat kappaleet soivat kauniisti, miten kohtaukset koskettavat kuliseissa omaa vuoroaan odottavia ja ennen kaikkea kuinka yleisö niin itkee kuin nauraakin kanssamme eläytyessään epäonnisen päähenkilön elämänkiemuroihin. Takahuoneen tunnelma on usein jännitynyt, mutta työryhmämme yhteishenki tukee jokaista yksilöä niin paljon, ettei kenelläkään ole hätää. Ihmiset auttavat toisiaan kaikessa, hiusten kihartamisesta lavaenergian ja itsevarmuuden löytämiseen. Jos itkettää, itketään yhdessä - oli sitten kyse onnen tai epäonnen kyyneleistä.

Vaikka esityksiä on vielä yli puolet jäljellä, on jo kaipaus ja pieni surumielisyys esityskauden loppumisesta alkanut hiipiä mieleeni. Mitä sitten kun Kullervo on ohi? Tämä produktio tulee varmasti olemaan kaikille tuotantotiimin jäsenille tärkeä ja muistorikas elämänvaihe, jota emme koskaan unohda. Tämä tulee olemaan ylpeydenaihe, josta riittää tarinoita kerrottavaksi ja nostalgian kyyneleitä vuodatettavaksi.

 Nyt on siis turha katsoa  liian kauas tulevaisuuteen ja tuntea valmiiksi haikeutta. Nyt täytyy nauttia jokaisesta hetkestä täydellä sydämellä, koska silloin, kun parrasvaloissa seisoessamme sisällämme jylläävä satakymmenen prosenttinen energia välittyy katsojille asti, olemme onnistuneet tehtävässämme.

Esityksiä vielä: 

perjantaina 5.11 klo 19

lauantaina 6.11 klo 19

maanantaina 8.11 klo 13

tiistaina 9.11 klo 13 ja klo 19

keskiviikkona 10.11 klo 19 

Nähdään Rytmikorjaamolla! 

rakkaudella, 

Anni 

Tänään päivänäytöksen (klo 13) liput 

erikoishintaan 10 €/kpl ! 

Lippuja saatavissa ovelta! Tervetuloa! 

Rytmiksellä nähdään (: 

..ja onhan päivän Ilkka luettu? Teatterikriitikko Tero Hautamäki kirjoittaa esityksestä mm. näin:

"Kullervon nimiosan teki antaumuksella Janne Keskitalo. Miehestä löytyi tuskaista maanisuutta rooliin, joka olisi vaativa kelle tahansa näyttelijälle. Muiltakin osin esittäjistö oli tasainen ja töitä roolin eteen silminnähden tehty. Tästä kieli jo kauniin mutta haastavan kalevalamitan sujuva replikointi.

Katja Kujalan ohjauksesta jäi parhaiten mieleen naisjoukon taidokas hyödyntäminen. Näyttämö suorastaan sähköistyi nuorten naisten ottaessa tilansa..."

sekä..

"Lasse Asun ja Sakari Kukon musiikin tarttuvasta laulullisuudesta todistivat narikassa kuullut hyräilyt. Parikin poistuvaa miestä jollotteli melodiaa, joka oli tunnistettavissa esityksen päätöskappaleeksi, Sotkan lauluksi." 

Ensi-ilta meni siis hienosti ja enskaritunnelmia ja -kuvia tarkemmin seuraavassa postauksessa!  

www.kullervomusikaali.net

Kullervo telkkarissa ja radiossa!

Heippahei moikkeliskoikkelis! 

Tiistaina pidimme tiedotustilaisuuden Rytmikorjaamolla. Paikalla oli mm. Yle Pohjanmaa ja Ilkka. Tarkkasilmäisimmät ovatkin jo varmaan bonganneet meidät eilisestä Ilkasta, jossa aika komian isosti näyimmekin ;) ! 

Ilkan lisäksi olimme myös seiskan uutisissa! Katso alla olevasta linkistä 8 minuutin kohdalta:

Pohjanmaan uutiset 26.10

Ja tässä  Kullervo yle.fi:ssä. Paina tuota sinistä äänitorven  kuvaa, niin kuulet myös radioklipin, jossa haastattelussa mm. Kullervon roolin tekevä Janne Keskitalo:

Kullervo @ yle.fi

                                            Ketä puukotettiin ja miksi? Tule marraskuussa Rytmikselle niin saat tietää!

Ja osta hei lippu nyt:

Provinssin nettikauppa

Lippupalvelu

                                                         <3:lla Anni (Eikö olekin hieno paita?)


P.S Kiitos kaikille Still Standingissa olleille! 
P.P.S Enskari on ihan kohta! Jee! Iik! Cool! 

Ennakkomaistelua Stillissä ja lisää kuvia blogissa!

Kullervo-musikaalin biisejä on nyt ainutlaatuinen mahdollisuus kuulla ennakkoon keskiviikkona 27.10.2010 alkaen klo 21! Paikkana toimii: 

..eli Seinäjoen kodikkain ja kolein illanviettopaikka Still Standing, joka löytyy osoitteesta Kauppakatu 9. Tapahtumaan on ilmainen sisäänpääsy. Kannattaa saapua hyvissä ajoin paikalle, koska tilaa on rajoitetusti! Tule fiilistelemään musikaalin timanttisia kipaleita etukäteen sekä moikkaamaan meitä työryhmäläisiä!

Ensimmäinen perhe työryhmäpotretti! Aika uhkaavan näköstä jengiä.. tai sitten ei. (Kuva: Laura Jaakkola)

Ennakkomaistelua-event @ Facebook

Sitten lisää Making of-kuvia. Enjoy! (Kuvat saa isommaksi klikkaamalla!)

    Seamk:n avoimet ovet 13.10.2010 Framin pääaulassa. Naiset kiusaavat Kullervoa. (Kuva: Karri Kallio)

  

...Kullervo uhoaa. (Kuva: Karri Kallio)

Tässä projisointikuvaukset Ainikin (Marianne Vaalimaa) osalta Seinäjoen uimahallilla... (Kuva: Sami Saarela)

Mediatuottaja ja videopro Jaakko Höykinpuro työn touhussa. (Kuva: Sami Saarela)

Ainikki (Marianne Vaalimaa) ja Kullervo (Janne Keskitalo) ottavat chillisti kuvausten lomassa. (Kuva: Sami Saarela) 

 Miksi uimahallilla kuvattiin ja miltä lopputulos näytti? Vastauksen saat saapumalla marraskuussa Rytmikorjaamolle Kullervo-musikaaliin!

.....ja loppukevennykseksi kuva läpimenosta, Untamolan väen Good Hair Day! (Harjoitukset meni tän tempauksen jälkeen semisti plörinäksi.. :D)

Untamo, Untamolan emäntä ja Untamolan piika  (Kuva: Susse Salonen)

t. Anni 

Rakennuspäivä

Hei vain! Tässäpä kuvapläjäys rakennuspäivästämme, jossa aherrettiin lavastuksen ja tekniikan tarvitsemien elementtien parissa.

Screenit, osa 1: Sami ja Jaakko.

Screenit, osa 2: Susse ja Marianne.

Screenit, osa 3: Annika ja Vuokko.

Vesiallas, osa 1: Jesperin ja Jannen tarkka homma!

 Vesiallas, osa 2: Reunojen ruuvaus.

Vesiallas, osa 3: Mika, Topi ja Jesper innoissaan lähes valmiista vesialtaasta!

Tiina, Marika ja Anni lavaportaiden verhoilupuuhissa.

Riina viimeistelemässä heinäseipäitä.

PS: Ensi-iltaan on 12 päivää, hui! :)

/ Jenni

Pitkiä päiviä ja puujalkavitsejä

Lienen Törnävältä karannut tai muuten vain henkisiltä lahjoiltani vähäosaisempi, kun 11-tuntisen Kullervo-treenipäivän jälkeen istun vielä kirjoittamaan blogiin. Takana on päivä naurua, laulua, herkkää ja vähän vähemmän herkkää tulkintaa ja monta muutakin numeroa tunteiden korttipakasta. Vielä viime viikolla olin lähellä hakeutua lähimmän avoimen ikkunan läheisyyteen ja kompastua strategisesti oikeaan suuntaan, kun katsoin tulevien kohtaus- ja musiikkitreenien sekä läpimenojen aikatauluja. Siellä kun ei juurikaan ilmaa ole. Mutta jo eilen, ja viimeistään tänään, tajusin erään tärkeän tosiasian, minkä avulla pääsin pitkien ja raskaiden päivien aiheuttaman epätoivon ylitse.

Nimittäin tämä meidän porukkamme. Tuotantotiimi, joka uurastaa samanlaista päivää kuin minäkin (jotkut varmaan vielä pitempääkin). Joka ikinen on oma persoonansa ja mahtava tyyppi. Kun harjoituksissa hinkataan uudestaan ja uudestaan sellaista kohtausta, missä itse ei ole lavalla, kohtalotoverit istuvat lavan sivussa verhojen takana kikattamassa huonoille jutuille ja näytelmän laulujen sanojen väännöksille kanssani. Tekniikan säätämistä odottaessa naurattavat tilannekomiikka ja sisäpiirivitsit. Olemme viettäneet Kullervon parissa jo niin pitkän hetken, että tietystä ilmeestä tai eleestäkin saattaa hyvin päätellä, mitä kollega ajattelee kun harppaa lavalta takahuonealueelle; mikä häntä repeilyttää tai mikä harmittaa. Kun väsymys ja muut mieltä kalvavat tunteet pulpahtelevat väistämättä välillä pintaan, Kullervo-porukan yhteishenki ei anna niiden kroolata pitkään. Samassa veneessähän tässä ollaan.

Yksi uskomattomimpia ja mieltä kohottavimpia asioita työryhmässämme on yhteispeli lavalla. Se on hioutunut ja ihmiset lukevat toisiaan kuin Anttilan katalogia aamukahvilla. Olemme lavalla roolihenkilöitämme emmekä siviili-itsejämme, mutta itse ainakin koen helpottavana tekijänä näyttämötyöskentelyn rakentamisessa sen, että tunnen vastanäyttelijäni. Lisäksi täytyy vain ihmetellä samaa kuin ohjaajamme Katja Kujalakin – vaikka meistä ei kukaan ole koulutettu näyttelijä tai laulaja, ryhmän ilmaisuvoima on mukaansatempaavaa. Tiedä sitten, tuliko puolueellinen kommentti. Kehottaisin jokaista lukijaa, joka epäilee moista törkeää itsensä jääväämättömyyttä, tulemaan toteamaan itse sen, mitä olemme saaneet kovalla työllä aikaan.

Ei ilman tätä porukkaa tähän pystyisi. Enkä pystyisi juuri nyt tekemään tätä minkään muun porukan kanssa. Uskon, että se, miten hauskaa meillä yhdessä on, näkyy myös lopputuloksessa, valmiissa Kullervo-musikaalissa.

/Jenni

Kuvia kuvia kuvia läpimenosta!

Musikaalitreenit ovat edenneet siihen pisteeseen, ettei päässä pyöri oikeastaan mitään muuta, kuin Kullervo-biisejä, Kullervo-repliikkejä ja hieman myös huutavia päitä, pinkkiä ja harmaata. Ystäville ja perheenjäsenille on turha selittää, mikä repliikki toisen sanomisesta tuli mieleen - eihän vitsi aukea kellekään, joka ei ole ollut seuraamassa harjoituksia.

Onneksi on minun lisäkseni parikymmentä muuta ihmistä, joilla myös alkaa soida päässä Oron siltahan sitoisin, jos joku vahingossa tulee käyttäneeksi sanoja silta, sitoa, tupa, pöydän, itse, kaksi, kattila, kolme, koukku tai mitätön (olkaat hyvä vaan rakkaat kanssatyöryhmäläiset, jotka tätä lukevat ;D).

Mutta koska kappaleet ovat niin hienon harmonisia, mukaansatempaavia sekä koskettavia, ei minua haittaa ollenkaan, että ne pyörivät mielessäni 24/7 myös vapaa-ajalla. Tätäkin tekstiä kirjoittaessa taustalla soi Mies ja Puukko-kappaleen treeniäänitys. Kyseinen biisi on vaan niiiiiiin täyttä asennetta ja hittimatskua, että oksat pois! Bada bim bada bum!

Kunpa tietäisin tulevan sulhoseni vierahaksi,

sillat silkillä panisin, sametilla vuorämehet,

veralla vetelät paikat, pahat paikat palttinalla. 

(Kuvitelkaa ylläolevaan menevä, hieman bossanova-henkinen komppi niin pääsette mukaan fiilikseen!) 

Loppuun parhaita otoksia viime viikon läpimenoista, mestarikuvaajana toimi Sami Saarela.

Ainiin! Seinäjoen Sanomien verkkosivuilla on juttu meistä! Kullervo-musikaali Seinäjoen Sanomissa

Ja Seinäjoen Jumboscreenillä, Epstoria vastapäätä Stockmann Beautyn rakennuksessa pyörii suuri, näyttävä ja värikäs Kullervo-mainos! Näkyy mm. Coffee Houseen oikein hyvin, joka on muuten meidän lipunmyyntipisteemme eli menkää kahville, ostakaa lippu ja bongatkaa Kullervo jumboscreeniltä!

                       Untamolan väki ihmettelemässä Kullervon tekemää aitaa. 

 

Kullervon isä Kalervo, äiti ja Kullervo - iloinen jälleennäkeminen. Vai onko sittenkään?

    

                      Veli, Miekka ja Kullervo - "Nyt sotaan!"

Terkuin, 

Anni


P.S Sodin bloggerin kanssa n. 1,5 h että sain kuvat ja kuvatekstit pistettyä &%€#"! Siksi yhdestä puuttuu kuvateksti, voitte keksiä sen itse. :D 

Valokuvauskilpailu 13-18-vuotiaille!

Hei juuri sinä siellä! Osallistu "Nykypäivän Kullervo" valokuvauskilpailuun!

Kilpailussa haetaan nuorten omaa näkemystä nykyajan Kullervosta ja se on suunnattu Seinäjoen ja lähiseutujen 13-18-vuotiaille nuorille. Kilpailuaikaa 11.10 saakka joten toimi heti!

Parhaat kuvat palkitaan ja julkaistaan Kullervo-musikaalin yhteydessä järjestettävässä valokuvanäyttelyssä Rytmikorjaamolla. Tätä ei siis kannata missata!

Lisätiedot: Klikkaa Musikaalin nettisivuille!

Kullervo kaipaa muuten lisää FB-frendejä! Lisää rohkeasti kaveriksi ja ehdota Kullervoiselle kavereita, ettei se oo ihan nolo, jolla on liian vähän fesekamuja. :D

toivoopi Anni 

Vainoharhaisuuden hetket

Kun Kullervon ensi-iltaan on kuukausi ja 4 päivää, täpinää työryhmän keskuudessa voisi mitata Richterin asteikolla. Työryhmän keskinäinen tsemppi ja ohjaavien opettajien hienovarainen mutta päättäväinen painostus ovat tehneet tehtävänsä ja ainakin itselläni on ongelmia saada Kullervoa edes nukkumisen ajaksi pois päänupista.

Yllätän itseni yhä uudelleen pohtimasta vuorosanojani kahvipöydässä, katseeni harhaillessa päämäärättömästi ikkunasta kaukaisuuteen. Nopeusrajoituksen unohtaa katsoa liikennemerkistä, kun silmät tarkkailevat tienvieren suosittua leirintäaluetta; kannattaisiko tuonne viedä Kullervon juliste? Juuri äsken työnsin kylmästi avopuoliskoni syrjään, koska Kullervon blogiin kirjoittaminen on kesken enkä kerkeä juuri nyt kiehnäämään söpösti. Ja niin edelleen.

Vapaapäivänäkin on vaikea irrottautua Kullervon maailmasta. Koulukavereiden kesken on todettu, että rennoksi heittäytyminen on vaikeaa, kun vähän väliä mieleen hiipii pelko: pitikö mun sittenkin olla tänään jossakin? Palaveeraamassa Kalervon puseron nappien väristä tai väliajan täsmällisestä kestosta? Olenko unohtanut tehdä jotain elintärkeää, ja nyt koko tuotanto tulee onnistumaan yhtä hyvin kuin muodostelmakelluntakisat krokotiilialtaassa?

Me, Kullervon ydintyöryhmä, opiskelemme kaikki kulttuurituotantoa. Emme siis ole vielä pesunkestäviä ammattilaisia, joten tällainen täpinöinti kuulunee asiaan. Muun muassa tämän projektin kautta, ja vielä tulevaisuudessakin, opimme säätelemään resurssejamme. Tässä oppii projektinhallinnan lisäksi asioita itsestään. Ja vaikka sitä välillä päästää pienen paniikin livahtamaan tajuntaansa keskellä Kullervon kiivainta tuottamista, loppujen lopuksi tiedämme kuitenkin kaikki, ettei Kullervo voi epäonnistua. ”Hyvä siitä tulee!”, sanoo roolihenkilönikin.

Musikaalimme näyttää kieltämättä hyvältä. Kohtausharjoitukset ja musiikkitreenit ovat täydessä vauhdissa ja olen ylpeä siitä, mitä olemme jo saaneet kurinalaisella työllä ja luovalla asenteella aikaan. Kun tarina on valmis yleisölle esitettäväksi, olen varma, että se vie katsojan mennessään ennen kuin katsoja ehtii sanoa ”Kullervo, Kalervon poika”.

Tässä muutamia kuvia lauluharjoituksistamme menneeltä viikolta!

Jesper ja Wellu ylemmän keskiäänen kiemuroissa

 Ylä-äänen plikat Anni ja Marianne

Bonuksena vielä kirjoittajan fact files...

Nimi: Jenni

Lempinimi: Jenska

Ikä: 23

Pituus: 174 cm?

Kuka olen lyhyesti: Kainuusta karannut kulttuurituotannon opiskelija

Kuka en ole: Katmandulainen autonkorjaaja

Horoskooppi: Krapu(la)

Rooli tuotannossa: Skenografiaryhmä

Rooli esityksessä: Untamolan emäntä

Tärkeimmät tavarani: Tietokone, läppäri, kännykkä, mp3-soitin, auto (jos laskettaneen tavaraksi... jos ei, niin auton avaimet)

Lempiväri: Musta

Motto: "Mitäpä se hyvejää..."

Lempipaikat: Meren ranta, Oulu, koti, sänky

Lempibiisi tällä hetkellä: Urban Symphony: Skorpion

Paheet: Ylistressaus, liiallinen suklaan pupellus (toivottavasti roolivaatteet mahtuu vielä päälle marraskuussa)

Harrastukset: Lukeminen, kirjoittelu, kutominen (uudenrapea tuttavuus), tv-sarjojen boksien haaliminen ja musiikki

Tykkään: Naurukohtauksista, listojen tekemisestä, tilannekomiikasta, merestä, Kaari Utrion kirjoista, pinaattikeitosta, Turmion Kätilöistä ja monesta muusta

En tykkää: Omahyväisyydestä ja kaalilaatikosta

Lempilainaus teoksesta: ”Kunhan johonkin panet!”

Lempihahmo Lostissa: John Locke

Vaikeinta näyttelemisessä on: Itsensä asettaminen alttiiksi arvostelulle, tunteiden repiminen sisältä näyttämölle kaikkien tarkasteltavaksi

Mille nauroin viimeksi? Meksikolaiselle telenovelalle

Tuu moikkaa meitä Torikeskukselle + Kullervon ystävät osa 1

Huomio Attention! Huomenna klo 12-15

Kullervon nimipäivän kunniaksi Kullervo-musikaalin street-team liikeellä Seinäjoen Torikeskuksen etupihalla (säävarauksella). Tule moikkaamaan, hakemaan yyberhienoja Kullervo-pinssejä ja ennen kaikkea ostamaan alehintaisia lippuja, jotka tarjolla alehintaan VAIN huomenna! Siellä nähdään! (;

(Kuvassa Kullervo ja Ainikki. Kuvan on ottanut Laura Jaakkola)











Viime postauksessa lupasin faktoja tekijöistä tiskiin, tässä olisi ensimmäinen sellainen. Jatkoa luvassa pian!

Kullervon Ystävät Part 1 

Nimi: Anni

Lempinimi: pinkkis

Ikä: 23 vee

Pituus: 176,5 cm

Kuka olen lyhyesti: Neonväreihin sonnustautunut hujoppi, pohjalaistunut pk-seutulainen

Kuka en ole: lyhyt matikkanero

Horoskooppi: veskari

Rooli tuotannossa: Markkinointiteam

Rooli esityksessä: Ilmarisen emäntä

Mottoni: "Onneks oli voipaperi alla!" 

Tärkeimmät tavarani: MacBook ja limapantteri (sellainen limainen pantterin muotoinen jojo, tiedätteks? Kaikilla koleimmilla oli sellanen ala-asteella!)

Lempiväri: pinkki

Lempipaikat: Berliini, Still Standing, internet

Lempibiisi tällä hetkellä: Stepa - Kaikki hyvin

Lempiruoka: pastat, feta, toast skagen, kiinalainen, hyvin tehdyt kotiruuat

Paheet: sipsit ja liika dataus :(

Harrastukset: laulu, novellien kirjoittaminen, kivojen ihmisten kanssa hengailu, teatterissa käynti, musiikin kuuntelu, reissaaminen ympäri Suomea, blogit

Tykkään: hienot Niken kengät, kiltit ihmiset, ikkunalaudalla istuminen, absurdi huumori, räppi, festarit, kahvi, sosiaalipsykologia, Kaurismäen elokuvat, stemmalaulu, avokadot

En tykkää: yöbussit, ennakkoluuloisuus, pelottavat elokuvat

Lempilainaus teoksesta: ”Kyllä minä tuon meille otan, otan orjaksi!”

Minusta tulee isona: kulttuurituottaja tai novellikirjailija

Vaikeinta näyttelemisessä on: juokseminen ja laulaminen samanaikaisesti

Mille nauroin viimeksi? Harjoituksissa tänään yhdelle kohtaukselle, koska siinä nauretaan niin paljon, että se tarttui!

Terkkuja tän blogin lukijoille: Kaverimme Kullervo Musikaali liittyi Feseen, lisätkää frendiks ni ootte niin ines skenes! Kullervo Musikaali fesekaveriksi!

terkuin,

Anni

ps. Mitäs tykkäätte uudesta ulkoasusta? 

Flaijerii, flyerii, flaikkuu, lentolehtistä ja pakkomielteistä saksimista.

Morjensta pöpelikköön ja eikö olekin hieno?!

Tässä tänään painosta haettu yyberhieno flaijerimme sähköisessä muodossa ja luonnollisessa koossa. Itse olen aivan rakastunut tuohon layouttiin eli leiskaan; logo on vaikuttava ja huomiotaherättävä, värit raikkaita sekä kokonaisuus sopivan säväyttävä! Graafisen ilmeemmehän on loihtinut Heidi Pirttijärvi, suuri kumarrus ja aplodit hänelle! Julisteen look on muuten aika pitkälti samanlainen, hieman eri asettelulla. Näitä voi bongailla pian etenkin Seinäjoen katukuvasta!

Mulla on tällä hetkellä näitä lentolehtisiä tässä keittiön pöydällä sellaset vajaa tuhat kappaletta, jotka ovat siis vielä valkoisten reunojen leikkaamista vaille valmiita levitykseen. Voin kertoa, että tohon askarteluun jää TODELLA PAHASTI koukkuun. Aluksi ajattelin, että leikkaan ihan vaan muutaman läpällä ja omaksi ilokseni. No, löysin itseni nälkäsenä, rankan kohtaustreenipäivän jäljiltä leikkelemässä noita tuntitolkulla. Tunnen itteni ehkä vähän ikiliikkujaksi. Mutta mielettömän terapeuttista hommaa - aivot saa ihanasti heitettyä narikkaan kun tosta lähtee vieläpä niin kiva saundi -  terävät Fiskarsit (tämä ei ole nyt sitä tuotesijoittelua) osumassa sulavasti hyvälaatuisen sileän printtipaperin pintaan, ai että!

Tätä tekstiäkin kirjoittaessa katselen koko ajan himokkaasti tuota pinoa ja saksia. Tuskin pystyisin lopettamaan askartelua, vaikka hyvät Nike-merkkiset (tämäkään ei ole sitä tuotesijoittelua..) lenkkarit omistava pitkä ja komea poika tulisi hakemaan mut pinkillä Ferrarilla Berliinin lomalle. (No ok, voisin harkita. Tai sitten vaan ottaisin noi paperit ja sakset mukaan :D) Oon melko varma, että mun ensi yön unessa tulee olemaan nuo karjuvat päät ja soundtrackina unelle toimii tietenkin tänään treenatun sotakohtauksen biisi:

"Sota Untamon tulee, Kalervoja leikkoimaan." 

Nyt mun täytyy ehkä piilottaa itseltäni tuo flyer-pino ja hankkia itselleni ensin ruokaa ja sitten jotain normaalien ihmisten perjantaitekemistä. :D

terveisin,
Anni a.k.a Lienen-askertelufriikki-minäkin-kun-saan-sakset-käteheni

P.S Tulossa tässä blogissa:
1. Blogin kirjoittajien Fact Files - Keitä me oikein olemme?
2. Tunnelmia harjoituksista - Miten syntyy Kullervo?

"Mä en usko sua!"

Jos Kullervo-musikaalin ohjaussuunnitelmaa pitäisi kuvata yhdellä sanalla, olisi se ehdottomasti "aitous". Tunteita ei näytellä vaan ne on tunnettava aidosti, ja tekojen ja liikkeiden taustalla on oltava uskottavat syyt. Kuulostaa yksinkertaiselta ja hyvin järkeenkävyältä ohjeelta, kun tarkemmin ajattelee, mutta toteutus onkin sitten toinen juttu. Sielua riipivien tunteiden kutsuminen käskystä ei ole helppoa ja vaatii näyttelijältä paljon.

Kullervon tarina on tunteikas ja voimakas, ja tunnekirjo on laaja riemusta ja rakkaudesta epätoivoon ja raivoon. Itse seurailen ohjaajan assistenttina tunteiden tuoksinaa vain sivusta, joten voin vain kuvitella kuinka vaikeaa on löytää itsestään päivästä toiseen joko palavaa raivoa tai intohimoa vastanäyttelijää kohtaan. Ei voi kuin ihailla luokkakavereiden eläytymis- ja heittäytymiskykyä!

Kumpaakohan on vaikeampi löytää itsestään, vihaa vai rakkautta? Runomittainen teksti ainakin herättänee tehokkaasti ahdistuksen ja epätoivon tunteita, luulen ma.

Kalevalamitan välillä väkinäisestäkin vääntämisestä huolimatta harjoitukset ovat minun mielestäni edenneet oikein hyvin - puolentoista kuukauden päässä häämöttävä ensi-ilta ei ainakaan vielä tässä vaiheessa huoleta yhtään. Hyvä siitä tulee!

"Okei, tuon mä uskon, tuossa reaktiossa oli jotain todella aitoa!"

Thea

Lunssasta, lapsen vahtimisesta ja vähän Väinämöisestäkin

Nenä vuotaa kuin Niagaran putous ja kurkkuun tuntuu asettuneen hengittämistä vihaava pieni mutta kokorasismista vihainen ampiainen. Kaikesta muustakin yhtä kauniista päätellen on vihdoin sinun vuorosi sairastaa iänikuinen syysflunssa. Mutta musikaalituotanto toimii kuin taaperoikäinen lapsi; sitä ei voi laittaa hyllylle, kun sen perään katsominen ei juuri nyt huvittaisi. Kullervo on vastikään oppinut kävelemään, eli kaikki ilmansuunnat kiinnostaisivat kovasti ja katsoitpa tai et, se etenee. Joka tapauksessa sitä täytyy vahtia joka päivä. Tullessaan kriittiseen ikään ei olisi lainkaan tavatonta, että se valvottaisi välillä yötä myötenkin. Sen ulottuvilta täytyy kerätä sakset, korvaamattoman kalliit Josefiina-tädin kristalliastiastot sekä sängynkulmat (terveisin eräs, jonka naamaan on viimeksi mainittu jättänyt arven muistoksi riehakkaista leikeistä).

Onneksi Kullervolla on monta kaitsijaa. Tuotantotiimiimme kuuluvat aktiivisesti kaikki vuosikurssimme jäsenet ja taustalla seisovat prosessia valvomassa hyväntahtoisesti myhäillen ohjaavat opettajat sekä muut hiljaiset, mutta viisaat yhtiömiehet. Siinä, missä Kullervo-taaperon ehtiväisten rähmänäppien vaikutuspiiristä kannattaa poistaa pistorasioiden lähelle lojumaan jätetyt ruokailuvälinetelineet, on tuottajan huolehdittava vastuualueestaan. Tokihan voit soittaa hätääntyneenä muille skenografiaryhmäläisille, että unohdit lähettää näyttelijöiden kasvokuvat maskeeraajalle tai ottaa ensi-iltaan mukaan luutun, jolla kuivataan näyttämö väliajalla. Mutta se on sitten paras tehdä hyvissä ajoin jotta joku ehtii hätiin ennen katastrofin tapahtumista.

Kullervo-musikaali on sen verran herttainen ja suloinen lapsi (vaikka itse sanonkin, ja puhunen muidenkin työryhmäläisten puolesta), että sen vahtiminen vuorollaan ei vie ketään Törnävällä toimivan sairaalan erikoisosaston piiriin. Onhan meitä vanhempia kuitenkin parikymmentä kappaletta. Suuri musikaali ei rakennu yhden miehen tai naisen voimanponnistuksena. Pitää vain osata arvioida omat voimavaransa ja hätyyttää ajoissa lapsenvahti paikalle.

Tänään on sellainen päivä, kun Kullervon vahtiminen ei minulta ihan täysipainoisesti onnistu. Joutunen siis tekemään hätyyttelyn, jonka kohteeksi valikoituu todennäköisesti vastaava tuottaja.

Ai niin, arvasin että teitä jäi häiritsemään, että miten niin näyttämö pitää kuivata väliajalla. Vesielementti kuuluu Kalevalaan kuin parta Väinämöiselle, mutta se, miten me moisen toteutamme, selviää kun suunnaksi ottaa marraskuussa Kullervon esityksen.

/Jenni

Ensimmäistä viedään!

Moikkamoi !

Tervetuloa lukemaan Kullervo-musikaalin Making Of-blogin ensimmäistä postausta. Juhlallista! Tässä ensi alkuun vähän faktaa tiskiin itse esityksestä:

Kullervo saa ensi-iltansa 1.11.2010 Seinäjoen Rytmikorjaamolla.

Esityksiä on seuraavina päivinä:
Ma 1.11.2010
Ke  3.11.
Pe  5.11.
La  6.11.
Ma 8.11.
Ti   9.11.
Ke  10.11.


Tsekkaa lisätiedot: http://www.kullervomusikaali.net/

Ja lippuja täältä: 


http://www.lippupalvelu.fi

http://provinssirock.fi/nettikauppa/

Käsikirjoitus:       Seppo Parkkinen
Sävellys:                Sakari Kukko
Ohjaus:                  Katja Kujala
Musiikin sovitus: Lasse Asu
Tuotanto:              Seinäjoen ammattikorkeakoulun kulttuurituotannon 3. vuosikurssi

Jahka pääsemme vauhtiin, tämä blogi tulee sisältämään kurkkauksia kulissien taakse, näyttelijöiden ja tuottajien fiiliksiä tuotannon eri vaiheissa, syväluotaavaa roolianalyysia,  haastatteluja, kuva- ja videomatskua harjoituksista sekä paaaaljon muuta! 

Mitä sinä haluat nähdä tässä blogissa? 
Jätä kommenttiboxiin toiveita, ruusuja & risuja! 

ps. Ensi-iltaan tänään: 52 päivää ! Jee! Iik! Uijjui! 

<3:lla Anni Pa